Löytöjä

Edellisviikonlopun löytöjä, olkaa hyvät:

Mies löysi roskiskatoksesta hylätyn työkalulaatikon, aika hieno vai mitä!



Vanhat tarrat kruunaavat koko komeuden.



Ja viikonlopun ainoa kirppislöytö, vaaleanpunainen herätyskello. Hinta 3e, ei toimi. Mies sai sen toimimaan yhdeksi päiväksi, sitten se sammui taas (siis kello, ei mies). Nyt yöpöydällä on kaksi toimimatonta herätyskelloa. No ainakin on hienot kellot!



Vieressä vanhempi mintun värinen kello.

Olohuone

Tänään olen puuhastellut olohuoneessa. Lisääntynyt auringonvalo tekee ihmeitä siivousinnolle, tekee mieli kuoria koti talvesta :)

Aloitetaan auringonkeltaisesta lipastosta. Dvd:t, cd:t ja pleikkari pelit laitoin järjestykseen laatikoihin ja kaappiin. Toisessa kaapissa on tulostin.



Epämääräisen läjän johtoja ja latureita laitoin vain isoon kulhoon, en jaksanut nyt keskittyä sellaisiin. Mielestäni sen henkilön, joka ostaa paljon elokuvia ja kerää magneetin lailla johtoja ja muita (roinaa) sähkölaitteita, saisi myös pitää ne järjestyksessä...






Myös telkkaritason siivosin. Aika tyhjältä näyttää. Sain kaiuttimet mahdutettua välikköön kun käänsin ne kyljelleen
(nyt tulee sivuttaista ääntä, heh :) ).
On todella vaikeaa laittaa kauniisti elektroniikkavehkeitä, koska ne harvoin ovat kauniita ja sisältävät omat juttunsa, esim johdot ja kaukosäätimen säteet..
Hakusessa on vanha lipasto/senkki tv-tasoksi, jonka laatikoihin saisi dvd-soittimet ja muut laitteet.

Tältä näyttää meidän olohuone tällähetkellä. Matto on kuivumassa, mahduin pesemään se kylppärissä. Helmiinan leikkimatto ja lelut saa olla levällään, niitä kuitenkin käytetään koko ajan. Haluan myös uudet verhot, en vaan vielä ole löytänyt sopivia.



Valo lisääntyy päiväpäivältä ja minä senkun lisään kynttilöitä :) Ehkä pitää keksiä jotain muuta niiden tilalle.






Lempitarjottimellani kynttilöitä (yllätysyllätys) ja kaket.



Enpä ole koskaan ennen karvarullannut kehyksiä! :)



Kehyksiin tuli vihdoinkin jotain sisälle. Taas elämän ohjeita, niitä kun nyt näkee joka paikassa niin laitetaan meidänkin kotiin. Ihan itte kirjoitin helmiäistussilla.






Aurinkoinen lipasto valmiina

Iltapäiväkaffet

Tein elämäni ihanimman kirppislöydön eilen! Olen jo vuosia haaveillut omasta vanhasta kaffepannusta, ne ovat vaan niin pirun kalliita.
Eilen kirppiksellä näin tämän jo kaukaa, se oli rakkautta ensi silmällä :)

Saanko esitellä, Hän, The Pannu:






Miehen kanssa keitettiin iltapäiväkaffet ja sen kanssa mustikkapiirakkaa, olipa hyvää!



Olen onnellinen, Hän on tullut kotiin :)

Pussukat

Helmiinan lelu-arsenaali kasvoi yllättäen, ja lelukori pursui jo yli. Myös kirjat tarvitsivat paremman säilytyspaikan kuin epämääräinen läjä olohuoneen sivupöydällä.

Tässä ennen-kuva:



Alkuperäinen ajatus oli virkata valkoisista matonkuteista pyöreät korit, mutta koska halusin alkaa tekemään niitä HETI, (oli sunnuntai ja matonkudekaupat tietysti kiinni) kaivoin kangasvarastoistani kahta paksua kangasta ja aloin ompelemaan ilman sen kummallisempaa suunnitelmaa (niinkuin useimmiten). Mielessä olivat Kirppiskeijun tekemät kangaspussit
Tälläiset kangaspussit sain aikaiseksi:



Pussien sisällä on erinlaiset kankaat, ja pussit voi kääntää ympäri, kun haluaa vaihtelua. Harmaa ulkopuolinen kangas on jäänyt säkkituolin tekemisestä, sinisestä ruusukankaasta tein sohvatyynyjä ja lampunvarjostimen. En enää muista mihin olen pilkullisen ruusukankaan hankkinut, mutta olen säästellyt sitä johonkin spesiaaliin.

Jälkiä jäällä

Kuinkas sitten kävikään

Tiedättehän, kun saa joskun jonkun todella hyvän idean. Mielessä on kuva täydellisestä omien käsien tuotoksesta, jonka kaikki työvaiheet on jo käynyt mielessä tarkasti läpi.
Suunnitelmissa on tehdä Helmiinalle lelu, kolme maatuska-tyyppistä pehmolelua vanhasta bodysta, jotka saa toisiinsa kiinni nepeillä.
Alan innoissani keräämään materiaaleja, leikkaamaan, jopa piirtämään kaavat ja kiinnittämään nuppineuloja! (en koskaan käytä nuppineuloja enkä piirrä kaavoja, mielenkiinto ei riitä sellaiseen..)
Innoissani otan jopa kuvia. (mietin; teen vaihe vaiheelta postauksen blogiin, ja kaikki kehuvat hienoa tuotostani ja kuinka kätevä olen käsistäni)



Alku sujuu hyvin. Kunnes muutaman työvaiheen jälkeen, alkaa jo kiinnostus hiipua. Epäilys alkaa hiipiä mieleen, tuleeko tästä nyt sittenkään ihan hyvä.... Minuutti minuutilta kiinnostus hiipuu ja tekele ei onnistu ihan niinkuin pitäisi.

Lopulta, monen tunnin jälkeen!
lelut ovat valmiit. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, sillä tulos oli tällainen:



Hienot maatuskat olivat matkanvarrella muuttunet omituisiksi humaltuneiksi barbababa-mönkijöiksi.



Että sellaista =)