perjantai 2. maaliskuuta 2012

Kuinkas sitten kävikään

Tiedättehän, kun saa joskun jonkun todella hyvän idean. Mielessä on kuva täydellisestä omien käsien tuotoksesta, jonka kaikki työvaiheet on jo käynyt mielessä tarkasti läpi.
Suunnitelmissa on tehdä Helmiinalle lelu, kolme maatuska-tyyppistä pehmolelua vanhasta bodysta, jotka saa toisiinsa kiinni nepeillä.
Alan innoissani keräämään materiaaleja, leikkaamaan, jopa piirtämään kaavat ja kiinnittämään nuppineuloja! (en koskaan käytä nuppineuloja enkä piirrä kaavoja, mielenkiinto ei riitä sellaiseen..)
Innoissani otan jopa kuvia. (mietin; teen vaihe vaiheelta postauksen blogiin, ja kaikki kehuvat hienoa tuotostani ja kuinka kätevä olen käsistäni)



Alku sujuu hyvin. Kunnes muutaman työvaiheen jälkeen, alkaa jo kiinnostus hiipua. Epäilys alkaa hiipiä mieleen, tuleeko tästä nyt sittenkään ihan hyvä.... Minuutti minuutilta kiinnostus hiipuu ja tekele ei onnistu ihan niinkuin pitäisi.

Lopulta, monen tunnin jälkeen!
lelut ovat valmiit. En tiennyt olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, sillä tulos oli tällainen:



Hienot maatuskat olivat matkanvarrella muuttunet omituisiksi humaltuneiksi barbababa-mönkijöiksi.



Että sellaista =)

1 kommentti:

  1. Ihanat! Kuitenkin ihanat, vaikka näin ne livenä.. ;-) Ajatus ja Idea ovat tärkeimmät, vaikka lopputuloskin oli hieno!

    VastaaPoista

Kaikki kommentit otetaan ilolla vastaan! Moikkaa minua jos olet tänne eksynyt :)